Treenikuulumisia

Meillä käynnistyi nyt helmikuussa kaksi uutta kurssia: Rallytokon alokasluokan / avoimen luokan tasoinen kurssi sekä Oulun seudun noutajakoirayhdistyksen nometoko-kurssi. Rallytoko aloitettiin jo viime viikolla ja kahden kerran jälkeen olemmekin jo ehtineet käydä kurssilla kaikki alokasluokan kyltit läpi. Ensi kerralla (kolmannella kerralla) siirrymmekin jo avoimen luokan kyltteihin. Rallytokokurssilla on ollut hyvä kouluttaja (Koirakoulu Kisman Katja Sulkala, kurssi on kuitenkin harrastusseurani KAS:in kautta) ja meillä on ollut hyvä porukka kurssilla. Halli on myös hyvä, KAS:in lämmitetty treenihalli tekonurmipohjalla Taskilassa. Halli onkin meille jo ennestään tuttu muiden kurssiemme jälkeen. Messi on ollut innostunut rallytokosta ja tekee kyltit jo tottuneesti. Koska meillä on jo tokopohjaa, ei liikkeiden opetteluun ole mennyt aikaa kun perustat on jo olemassa. Hauskaa on ollut, tämä on sellainen "aivot narikkaan" harrastus leikkimielellä! Messi keskittyy kylttiradalla hyvin eikä muut koirat häiritse Messiä lainkaan, vaikka haukkumista kuuluukin hallin reunoilta. Minulla oli viime kerralla (eilen) Messin kangasboxi mukana hallin reunalla ja kun odoteltiin omaa vuoroa, Messi oli hiljaa omassa boxissaan ja jopa nukkui siellä silmät kiinni maaten, kun muut koirat pitivät elämää :) Messi ehkä rauhoittuukin helpoiten omaan boxiin eikä reagoi mihinkään ympärillä tapahtuvaan. Osaa ottaa lunkisti. 

Nometoko-kurssi on sitten meidän uusi aluevaltaus. Kurssille otettiin 12 koiraa. Kurssilla on selkeä enemmistö vain labbiksia ja kultsuja, meidän ollessa ainoa tolleriedustaja. Ei edes flättejä ollut yhtäkään. Kurssi alkoi tällä viikolla. Kurssi oli jaettu ilmoittautumistietojen ja muiden ennakkotietojen perusteella kahteen ryhmään, taipparit jo läpäisseet ja ei-taipparit läpäisseet (tähän kuuluivat pennut ja vasta-alkajat). Ryhmässä 1 (taipparit läpäisseet) oli kaksi labbista ja kaksi kultsua sekä ME?!? Kouluttaja sanoi, että koska meillä on selkeästi eniten muuta treenitaustaa, aktiivista harrastamista koulutuksen tiimoilta ja mejäkokemustakin, niin Messi oli jaettu tähän kokeneempien ryhmään. Ryhmässä 1 oli siis viisi koiraa ja ryhmään 2 kuuluivat muut seitsemän koiraa. Koko tunti oltiin näissä kahdessa eri porukassa ja kummallakin ryhmällä oli omat kouluttajat. Ensin otettiin passiivista olemista rivissä, koirien piti istua ja olla tekemättä mitään, kun kouluttaja puhui meille omistajille. Tämän jälkeen jokainen omistaja kävi koiransa kanssa tervehtimässä kouluttajaa, joka oli muka nomekokeen tuomari ja häntä piti kätellä. Tässä seurattiin sitä, malttaako koira olla rauhallinen vai alkaako esim. hyppimään vasten "tuomaria". Nämä kaksi osiota meni meillä hyvin. Rivissä levollisena oleminenkin onnistui tosi hyvin, vaikka meidän molemmilla puolilla oli urokset. Sitten otettiin nomeseuraamista pieni rata läpi. Nomeseuraaminen eroaa tokoseuraamisesta siten, että koiran ei pitäisi katsoa omistajaa vaan kävellä omistajan rinnalla katse eteenpäin tai sivuille päin, mutta ei ylös omistajan silmiin päin. Lisäksi, tärkeää tässä nomeseuraamisessa oli se, että omistaja määrää tahdin eikä mennä yhtä reippaasti kuin tokoseuraamisessa, vaan mukaillaan metsässä olemista ja tarkkaillaan ympäristöä. Koira ei saanut alkaa vetämään hihnassa ja etuilemaan, vaan piti kävellä sivulla omistajan tahdissa. Kiellettyä oli myös se, ettei koira saisi haistella maata vaan kuonon piti pysyä ylhäällä. Tämäkin sujui meiltä yllättävän hyvin. Seuraavaksi kouluttaja teki "jäynät" meille ja mentiin sama nomeseuraaminen radalla uudestaan, mutta kunkin ollessa omalla vuorolla radalla, kouluttaja veti tekosorsalla laahausjäljen maahan. Tämä hieman sekoitti pakkaa siten, että Messin ja minun lähtiessä liikkeelle, Messi alkoi ensin haistelemaan jälkeä, mutta pienellä komennuksella malttoi jättää hajun siihen ja jatkettiin matkaa eteenpäin. Kouluttaja kertoi, ettei koira saisi jumittua haistelemaan tosihommissakaan linnun jälkeä, koska metsästäjä voisi esim. ampua edessäpäin linnun ja koiran pitäisi olla "kartalla" että edessäpäinkin saattaa tapahtua ja riistaa pitäisi tippua edestäpäinkin. Viimeisenä osiona otettiin damityöskentelyä ja kouluttaja katsoi koira koiralta mniten noutaminen, palautus ja kiinnipito onnistuu. No, tässä osiossa me vedettiin "hännän huippua" ja oltiin selkeästi heikoimpia. Kerroinkin kouluttajalle meidän haasteet damin kanssa: Messi kuumuu liikaa damista, pitää sitä leikkivälineenä eikä työskentelyvälineenä, palautus on vaihtelevaa ja erilaisilla variaatioilla Messin päivästä ja mielentilasta riippuen ja käskystä pitäminen/kantaminen ei juurikaan onnistu. Totesin myös kouluttajalle, että tämä on selkeästi meidän kompastuskivi, ei olla hirveesti edes treenattu kun on keskitytty muihin lajeihin enemmän. Kouluttaja totesikin sitten ongelmat kuultuamme, että "no, tämä onkin tolleri". Olin kuullut monen tuttuni suusta jo aiemmin, että tollereita pidetään noutajarotujen "mustina lampaina" eikä ehkä arvosteta rotujärjestöjen keskuudessa niin paljon kuin muita noutajarotuja. Tulipahan siis todettua itsekin, että jopa noutajajärjestön sisällä saattaa olla roturasisteja. No, eipä tämä kommentti sinänsä haittaa, tiesin että tällaista on olemassa ja tollerit nyt vaan sattuu olemaan tollereita, joilla ei ehkä ole niin iso työskentelyvietti ja riistavietti kuin enemmän metsästyskäytössä olevilla noutajaroduilla. Kivaa ensimmäisellä kerralla kuitenkin oli ja saatiin paljon hyödyllistä tietoa ja käytännön opetusta.

Näitä molempia kursseja jatkamme maalis-huhtikuun vaihteeseen asti. Nyt ei ole valitettavasti kuvamateriaalia, koska olen ollut yksin kursseilla ilman valokuvaajaa :)

Terveisin Anu