torstai 21. toukokuuta 2015

Kerran se vain kirpaisee!

Joskus on tehtävä vaikeita valintoja ja päätöksiä, mutta ehkä ne osoittautuvat oikeiksi jälkikäteen. Tänään oli yksi päätöksenteon paikka, jota piti monelta kantilta pohtia. Tänä aamuna ilmoitettiin yllättäen, että tulevan viikonlopun Muhoksen mejäkokeeseen oli tullut viime tipassa peruutus, kun yksi koira oli äkillisesti loukkaantunut ja koepaikka peruuntui hänen osaltaan. Olimme jonottamassa ensimmäisellä varasijalla, joten meille tarjottiin tänä aamuna koepaikkaa. Asiaa tovin pohdittuani päätin kuitenkin perua paikan enkä ottanut sitä vastaan. Paikka siirtyi jonossa seuraavalle, joka jonotti meidän jälkeen. Kyllä kuitenkin kirpaisi, kun jouduin luovuttamaan paikan toiselle. Ajattelin kuitenkin asiaa järjellä. Painavin syy peruutukseen oli se, ettei olla ehditty kunnolla treenaamaan VOI-jäljen katkokulmaa tällä viikolla, joten ei lähdetä kylmiltään VOI-jäljelle mejäkokeeseen. Katkokulmalla on isoin riski tehdä hukka, joten otetaan mieluummin kunnon treeniä alle. Hyvähän se on tosin jossitella, eihän sitä tiedä miten tuossa kokeessa olisi lopulta käynyt ilman treenaamistakin. Mieluummin kuitenkin varmalta pohjalta osallistun mejäkokeeseen kuin lähden nollatulosta hakemaan. Olisin EHKÄ miettinyt uusiksi, jos olisi luvattu viikonlopulle parempia kelejä. Forecan mukaan lauantaina sataa kaatamalla vettä ja silloin olisi ollut verijälkien veretys. Sunnuntaille foreca lupaa kuivaa ja aurinkoista säätä. Seuraavasta mejäkokeesta ei ole tietoa. Ilmoittautuminen on lähtenyt 14.6 olevaan mejäkokeeseen ja kesäkuun loppupuolella laitan ilmoittautumisen oman harrastusseurani mejäkokeeseen. Alkoi sen verran "polttelemaan" tuo Hailuodon ykköstulos, että tavoitteena olisi saada loput kolme VOI 1 tämän kauden aikana. Kauden huipennus olisi se, jos meillä asuisi kauden lopussa Suomen jälkivalio FI JVA!!! Mutta jos ei tänä kesänä, niin tavoitetta havitellaan sitten kesällä 2016. Aina yhtä askelta lähempänä!
 
Terveisin Anu

 

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hailuoto mejäkoe 17.5.2015. Voihan Voi!

Korkkasimme tämän kesän mejäkauden perinteiseen tapaan Hailuodon mejäkokeessa (kuten viime kesänä). Järjestävänä tahona toimi Oulun seudun noutajakoirayhdistys, kiitos heille hyvin järjestetystä mejäkokeesta. Kuin tilauksesta, neljän päivän yhtäjaksoisen satamisen jälkeen taivas selkeni ja lauantaiaamuna lautalle ajaessamme aurinko porottikin pilvettömältä taivaalta. Tällä kertaa ohjaajana toimikin Ville ja hän starttasi ensimmäisen kerran mejäkokeessa, toki hän on ollut taustajoukoissa mukana viime kesän mejäkokeissa ja treeneissä kulkenut mukanani. Pääpaikkana meillä oli Hailuodon ampumarata ja Hailuodon metsästysseuran mökki, sekä lähimaastot siinä ympärillä. Lauantain jälkienteko alkoi klo 12, joten Villen painuessa jälkiparinsa kanssa metsään jälkientekoon, minä jäin mökille hengailemaan ja kuluttamaan aikaa Messin kanssa. Kävimme mm. kuuden kilometrin sauvalenkin ja odottelimme rauhassa metsästä saapuvia ihmisiä. Klo 16 jälkeen olimmekin jo valmiina lähtemään ja majoittauduimme vuokraamaamme mökkiin noin kolmen kilometrin päähän. Illan vietimmekin sitten ajelemalla Hailuodon päässä katsomassa majakkaa ja piipahdimme pienessä rantapuodissa. Mökillä vietimme illan päätteeksi leffaillan. Lauantain sää oli aurinkoinen, ei liian kuuma kuitenkaan. Lämpötila oli +10 asteen tienoilla. Maasto oli monen päivän satamisen jäljiltä vielä sopivan kostea ja jäkälämaasto ei ollutkaan sen vuoksi rutikuivaa. Myös sunnuntai valkeni kuivana kelinä, tosin pilvisempänä kuin lauantaipäivä. Lämpötila oli +8. Meille tuli arvonnan jälkeen jälki nro 1, mutta ajojärjestyksen hieman vaihtuessa ykkösjälki suoritettiin vasta toisena. Päästiin kuitenkin heti aamupäivästä metsään ja Ville lähti Messin kanssa jäljelle kello 9.45. Istuin autossa odottamassa ja jännittämässä! Samanlainen jännitys oli, kuin jos olisin ollut itse ohjaamassa koiraa. Ville ja Messi tulivat jäljeltä pois noin 18 minuuttia lähdön jälkeen, joten aika vauhdikas suoritus! Koko loppupäivän jännitinkin tuloksen puolesta, Ville ei antanut suuntaan eikä toiseen minkäänlaisia vinkkejä, miten heillä metsässä sujui ja olinkin kieltänyt häntä etukäteen paljastamasta mitään. Riuduin siis jännityksessä tulosten julkaisemiseen asti. Tulokseksi paljastuikin sitten AVO1 44 pisteellä ja tulos oli samalla avoimen luokan paras tulos, josta Ville ja Messi saivat erillisen palkinnon ja Messille tuli siis siirto voittajaluokkaan! Aivan loistavaa! Se tuli, mitä lähdettiin hakemaankin! Jospa tämä viime kesän teinihöseltäjä- Messi olisi talven aikana aikuistunut ja tulokset alkaa olemaan tätä tasoa myös jatkossa! Tällä tuloksella on hyvä lähteä tavoittelemaan kolmea puuttuvaa voittajaluokan ykköstä ja jälkivalion titteliä! 

Arvostelu kuului seuraavanlaisesti:
 "Todella hyvin ohjattu lähtö. Messin jäljestysvauhti on hyvä läpi koko jäljen. Ensimmäinen osuus jälkitarkkaa työtä. Kulmalle tultaessa makaus merkataan hyvin ja jatketaan toiselle osuudelle. Toisella osuudella muutamia pieniä tarkistuslenkkejä. Toinen makaus merkataan, mutta uusi suunta kolmannelle osuudelle teettää töitä. Kolmas osuus löytyy kuitenkin heti makauksen jälkeen laajojen tarkistuslenkkien jälkeen. Suoraviivaisesti sorkalle, joka kiinnostaa tarpeeksi."

Ville kertoi jälkikäteen, että tuo toinen makaus oli hakkuualueella ja tuuli pyöritti hajua, teetätti enemmän töitä Messille, mutta hienosti Messi siitä selvisi ja jäljestäminen jatkui. Meillä olisi jo viikon päästä seuraava mejäkoe, jonne ollaan jonottamassa ensimmäisellä varasijalla. Jos joku peruu, päästään mukaan. Minun pitää järjestävälle taholle kuitenkin ilmoittaa tämä luokkavaihdos ja muutenkin miettiä, joko me uskaltaudutaan heti voittajaluokan jäljelle kun ei olla mm. katkokulmaa treenattu juuri ollenkaan. Kolmanteen mejäkokeeseen on myös ilmoittautuminen meillä vireillä, mutta se koe olisi vasta kuukauden päästä (lue: enemmän aikaa treenata!). 

Voittajan on helppo hymyillä!

Messin mielipide epäilijöille. Siitäs saitte, hih!

Näitä näkyi valitettavan paljon jälkien tuntumassa ja tiellä.

Tiimityöskentelyn kaksikko! Onnea heille!
 Terveisin Anu

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Verijälkeä ja uimista!

Meille ilmoitettiin alkuviikosta, että saimme koepaikan Hailuodon mejäkokeesta (Oulun seudun noutajakoirayhdistyksen järjestämä mejäkoe), joten ensi viikonloppuna startataan meidän tämän kauden ensimmäinen mejäkoe. Kahdet jälkitreenit on ehditty jo tälle keväälle pitää Messin kanssa ja tänään kävin vetämässä metsään kolmannen verijäljen, tarkoituksena käydä se huomenna jäljestämässä. Isäntä roikkuu huomenna liinan toisessa päässä ja osallistuu myös Hailuodon mejäkokeeseen ohjaajana. Minä toimin tällä kertaa taustajoukoissa jännittäjänä. Edelleen treenaamme lyhyillä jäljillä, kokeessa on sitten täysimittainen koejälki noin 1000m. Tänään verettämäni jälki oli 420m. Tietoisesti veretin vaihtelevaan maastoon ja hieman Hailuodonkin maastoa mukaillen. Tämän illan verijälki alkoi hyvällä metsäosuudella, toinen osuus matalakasvuisempaa jäkälämaastoa (ja tälle toiselle osuudelle tein ylimääräisen makauksen suoralle osuudelle voittajaluokan jälkeä mukaillen) ja kolmas osuus hakkuualueelle. Ensi yöksi on vieläpä luvattu mahdollisesti sadettakin, joten huomenna taidetaan päästä sateen jälkeiselle jäljelle haistelemaan. Se ei haittaa yhtään, hyvä vaan että tulee Messille erilaisempaa haastetta ja vaihtelevia treenejä. Kaksi edellistä verijälkitreeniä on ollutkin kuivan kelin jälkeä ja vain parin sadan metrin pituisia. Treenien perusteella on hankala tässä vaiheessa sanoa, miten Messillä sujuu jäljestäminen varsinaisessa kokeessa. Talvitauon jäljiltä on ollut ehkä hieman ylimääräistä höseltämistä, mutta pääasia ettei anneta mennä liian lujaa vaan jarrutetaan liinan toisessa päässä niin tulee jälkitarkempaa työskentelyä. Treeneissä loppukaato on löytynyt ja makauksetkin on osoitettu vaihtelevalla menestyksellä :) Nämä kolme treeniä saa tältä erää riittää, seuraavaksi sähelletään kokeissa. Hailuoto on siis varmistunut, seuraava koepaikka meillä on haettuna Muhokselle 24.5, josta pitäisi tulla nyt alkuviikolla vahvistus ja kolmanteen olemme myös hakeneet 14.6 Siikalatvalle.

Messi kävi heittämässä tänään talviturkin pois meressä. Eipä tarvinnut houkutella uimaan, suoraan vaan meni itse ja uiskenteli oikein tyytyväisenä. Koira haisi koko illan ihan meren pohjalle :)

Molskis!

Täältä tullaan!

Tilannetsekkaus.

Onko kylmää vettä?
Terveisin Anu

lauantai 2. toukokuuta 2015

Oulainen ryhmänäyttely 2.5.2015. Kohtasimme virolaisen tuomarin, ja miten sitten kävikään?

Korkkasimme tänään Oulaisissa näyttelykauden kohti kesäsesonkia. Kuten olen täällä aiemminkin kirjoitellut, minulla ei ollut omia näyttelytavoitteita ja tuomarimuutoksen takia lähdinkin hyvin nöyränä kehään. Kumma kyllä, jännittänyt ei yhtään ja meillä oli Messin kanssa kehässä todella kivaa yhdessä ja otettiin rennolla otteella koko näyttely. Virolainen tuomari Maret Kärdi osoittautui ennakkokäsitykseni mukaisesti todella tiukaksi ja tarkaksi. Hän käsitteli koiria pitkään ja hartaasti, antoi vuolaan pitkät ja kattavat kirjalliset arvostelut ja juoksutti koiria paljon. ERI ja SA arvosteluja tuli useampia ja joukkoon mahtui myös yksi T (tyydyttävä). Minulla oli kehässä luottavainen olo kun huomasin, että Messi oli tänään todella hyvin hallinnassa ja kuulolla, lisäksi Messi liikkui kauniisti ja ravasi hyvin. Kehäkäyttäytyminen oli moitteetonta ja Messillä oli hyvää energiaa kehässä. Miten meille siis kävikään? Messi sai luokkavoiton ja lopullinen sijoitus oli AVK ERI1 SA PU1 SERT VSP. Arvostelu kuului seuraavasti:
"2,5 v. sopivankokoinen, sopusuhtainen, tasapainoisesti kulmautunut keskivahvalla raajaluustolla oleva uros. Selvälinjainen pää, johon toivoisin lisää urosmaisuutta ja vahvemman alaleuan. Hyvät korvat, silmät, hampaisto. Riittävän pituinen kaula. Tilava runko. Lyhyehkö lantio, sopivasti kannettu häntä. Tasapainoiset, tehokkaat sivuliikkeet, erinomaiset edestä ja takaa. Kirkkaan värinen karvapeite, tänään ei täydessä turkissa. Sopivat värimerkit. Miellyttävä luonne. "

ROP-kehässä jäätiin siis toiseksi, narttu vei voiton ja oli siis ROP. Tuomari sanoi vielä kehän lopuksi kättelyvaiheessa minulle, että Messi on mahtava ja lupaava uros, mutta karvanlähdön vuoksi turkki ei ollut tänään parhaimmillaan ja se oli syy mikä tiputti meidät ROP-tittelistä. Olen vallan tyytyväinen saavutukseen ilman ROP-ruusukettakin, koska mitään en lähtenyt tavoittelemaan, mutta sainkin melkein kaiken! Aivan mahtava päivä ja ihania tunteita kehässä! On nämä onnen ja ilon hetket ikimuistoisia ja rakkaus omaan karvakasaan kasvaa entisestään! Kaksi sertiä on nyt plakkarissa, kolmas puuttuu. Kolmella sertillä saisi Suomen muotovalion tittelin, mutta ne kuuluisat taipparit puuttuvat ja siintävät ainakin meidän kohdalla hamassa tulevaisuudessa vuosien päässä...Tänä kesänä ei puhettakaan että oltaisiin taipparikunnossa joten ei lähdetä kokeisiin säheltämään.

Ohessa kuvia tältä päivältä, kuvat by Janette Kotila ja Marjut Heiskanen. Kiitoksia!




Hännän kannattelu.

Nyt mentiin! Tossua toisen eteen!

Häntä vispaa, kun tuomari tuli lähelle. Messi antoi myös pusun tuomarin naamalle :)



 Terveisin Anu