Voihan ankeus!

Nyt mennään lokakuun loppupuolta, eikä tarvitse kuin katsoa ulos ikkunasta niin ankeus valtaa mielen. Tasaisen harmaata, märkää, kylmää, tuulista ja kaamosta. Ei kiva, ei ollenkaan! Kyllä on ihan eri fiiliksillä tullut käytyä lenkkeilemässä, kun ei kertakaikkiaan viihdy nyt ulkona, paistaisi edes aurinko niin se toisi paljonkin parempaa mieltä ja aika kuluisi ulkona ihan eri tavalla. Jotenkin nämä loppusyksyn ajat on olleet joka vuosi tällaista, kaikki kesän aktiviteetit ovat jääneet ja kesäkausi on ohi, taputeltu kasaan. Tässä kaikessa harmaudessa odotellaan jo kovasti lunta ja lumisia metsiä (lue: hankia!) sekä meren jäätymistä. Talvella pääseekin taas ihan eri tavalla tekemään koiran kanssa kaikkea kivaa, kirmaamaan meren jäällä ja tutkailemaan lumisia metsiä (lumikenkäilyä!). Meillä on nyt vuoden loppuun asti tokoryhmä kerran viikossa ja olen tästä nyt tykännyt tauon jälkeen tosi paljon ja jotenkin on ollut vire ja motivaatio sekä minulla että Messillä kunnossa. On ollut kiva havaita, että koulutusryhmässä treenaaminen on niin paljon monipuolisempaa kuin itsekseen treenaaminen. Messille on tehnyt pelkästään hyvää treenata jälleen porukassa muiden koirien kanssa ja tosi hyvin on meidän vaihtelevasti häiriöherkkä koira ollut niin topakasti hallinnassa jopa paikkamakuussa rivissä, toisten koirien ollessa reilun metrin päässä molemmin puolin. Siinä on pysynyt, mihin on käsketty, vaikka me ohjaajat olemme kävelleet hallin toiseen päähän ja jättäneet koirat käskyn alle riviin makaamaan. Meidän treeniporukassa on yhteensä kuusi koiraa, joista neljä narttua ja kaksi urosta. Kaikki koirat on nuoria, joten siksikin on hyvä treenata kun kaikki koirat ovat suurin piirtein samoissa elämänvaiheissa ja kehitystasossa, nuoria viriilejä koiria! Meillä on ollut nyt keskiviikkoisin tapana Messin kanssa, että yhdistämme myös reippaan liikunnan tokotreenien yhteyteen, joten kävelemme neljä kilometriä treenihallille sauvojen kanssa, treenaamme tunnin tottelevaisuutta hallissa ja kävelemme takaisin kotiin neljä kilometriä. Messi on ollut iltaisin aika seesteinen tapaus, kahdeksan kilometriä liikuntaa ja tunnin aivotyöskentelytreenit. Ei ole tarvinnut unta paljon houkutella, Messi on maannut raatona lattialla.

 

Meillä tosiaan on lähestymässä puolentoista viikon kuluttua ensimmäinen rallytoko-startti virallisissa kisoissa. Jännittää, täytyy myöntää! Parhaimmillaan Messi suorittaa radan hyvillä pisteillä, mutta pahimmillaan ei saada hyväksyttyä tulosta. Messi ei ole rallytokossa ns. suoritusvarma, joten en voi koskaan luottaa siihen, että "hei, mehän tehdään tämä ihan peace of cake ja saadaan varmasti hyväksytty tulos". Messin ongelma on radan haistelu. Ei koko ajan, mutta kyllä se kuono meinaa aika ajoin painua hajujen perään, varsinkin hallissa ja tekonurmimatolla. Eri asia olisi kesäisin ulkokisat ulkokentällä, hiekkapohjalla (ehkä siis ensi kesänä kokeillaan kesäkisojakin tässä lajissa ulkona). Täytyy yrittää saada Messille hyvä vire ja motivaatio ennen radalle starttaamista. Nyt syyslomalla ajattelin käydä harrastusseuramme treenihallissa treenaamassa rallytokoa itsekseen Messin kanssa. Sielläkin on ah niin ihana tekonurmimatto! Rallytokon kylttien suhteen en kanna huolta, Messi osaa kaikki kyltit ja tekee ne puhtaasti. Rallytokon epiksissä, joissa olimme muutama viikko sitten, ei tullut ainuttakaan pistevähennystä missään kyltissä. Radan haistelu ja taluttimen kiristyminen, sekä siitä johtuva puutteellinen yhteistyö (ei kontaktissa), aiheutti meille pistevähennyksiä.

 

Moro! Ulkona kuulemma sataa.